Työuupumus
Työuupumus (engl. burnout) eli loppuunpalaminen on työhön liittyvä stressi-oireyhtymä, joka häiritsee täysipainoista työstä suoriutumista. Työuupumuksen oireita ovat voimakas yleistynyt väsymys (ekshaustio), kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja alentunut aikaansaamisen tunne. Muita yleisiä oireita ovat vatsaoireet, päänsärky ja unettomuus[1]. Työuupumus syntyy pitkään jatkuneesta altistumisesta työperäiselle stressille[2]. Sen kehittymiseen vaikuttavat työntekijän tavoitteet, työpaikan työolosuhteet sekä molempien stressinhallintakeinot. Työssä erityisesti työn vaatimusten ja resurssitekijöiden epäsuhta altistaa uupumiselle.
Työuupumus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden mukaan mielenterveysongelma.[3] Työuupumusta ei pidetä kuitenkaan itsenäisenä sairautena vaan pelkkänä oireena, minkä vuoksi vakuutusoikeuden alainen Kansaneläkelaitos ei hyväksy työuupumusta sairausloman syyksi. Työtuomioistuin on tästä huolimatta velvoittanut työnantajan maksamaan työntekijälle sairausajan palkkaa myös pelkän työuupumusdiagnoosin perusteella[4]. Sairauslomatodistukseen merkitään yleensä työuupumuksen sijaan diagnoosiksi masennus eli depressio, jonka Kela hyväksyy sairausloman perusteeksi.[5] Työuupumus kuitenkin ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla (ICD-10: Z73.0), joka kertoo, että henkilöllä on elämäntilanteen hallintaan liittyvä ongelma[6].
Yleisin työuupumuksen syy on liiallinen työtuntimäärä.[7]
Työuupumuksen esiintyvyys
Työuupumuksen esiintyvyydestä on saatu hieman erilaisia tuloksia eri tutkimuksissa. Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen perusteella naisista 24 prosentilla esiintyy lievää ja kolmella prosentilla vakavaa työuupumusta ja miehistä 23 prosentilla lievää ja kahdella prosentilla vakavaa työuupumusta[3]. Vuonna 2012 julkaistun tutkimuksen mukaan naisista 21 prosentilla esiintyy lievää ja kuudella prosentilla vakavaa työuupumusta ja miehistä 16 prosentilla lievää ja neljällä prosentilla vakavaa työuupumusta[8].
Työntekijät kärsivät toimihenkilöitä useammin työuupumuksesta. Seitsemän prosenttia työntekijöistä kärsii vakavasta työuupumuksesta ja kaksikymmentä prosenttia lievästä työuupumuksesta. Ylemmistä toimihenkilöistä viisi prosenttia kärsi vakavasta työuupumuksesta ja yhdeksäntoista lievästä. Alemmilla toimihenkilöillä vastaavat luvut olivat viisi ja neljätoista prosenttia.[8]
Työuupumuksen fysiologiset syyt
Pitkittyneen työperäisen stressin uskotaan vaikuttavan haitallisesti terveyteen, koska se johtaa elimistön ennenaikaiseen kulumiseen. Työperäinen stressi saattaa johtaa biologisen vanhenemisen kiihtymiseen ja on viitteitä siitä, että solujen ennenaikainen vanheneminen telomeerien lyhenemisen seurauksena olisi yksi osa tätä prosessia. Uupumukseen johtavan kroonisen työperäisen stressin on todettu korreloivan voimakkaasti veressä olevien elimistön immuunipuolustusta hoitavien valkosolujen telomeerien lyhentymisen kanssa myös niillä potilailla, jotka eivät kärsi masennuksesta, ahdistushäiriöistä tai alkoholin liikakäytöstä.[9]
Hoito ja torjuminen
Työuupumusta ehkäistään huolehtimalla riittävistä voimavaroista ja työn kehittämisestä.
Joidenkin teorioiden mukaan ikä voi vaikuttaa siihen, mitkä tekijät työssä koetaan uuvuttavina. Esimerkiksi vanhemmille työntekijöille liika vaihtelu tai nuoremmille liian kova vaatimustaso voi altistaa uupumukselle.[10] Jo kehittyneestä työuupumuksesta toipumiseksi tarvitaan muutos työtilanteeseen. Yksilön voimavarojen elvyttämiseksi voidaan tarvita lepoa, keskustelutukea ja jopa hoidollisia toimenpiteitä riippuen siitä, kuinka vaikeaksi tilanne on kehittynyt. Pitkään jatkuneeseen työuupumukseen voi liittyä hoitoa vaativia fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia. Kela ei korvaa sairauspoissaoloa pelkän työuupumuksen perusteella. Työuupumustapauksia on suositeltavaa käsitellä työterveysneuvottelussa työntekijän, esimiehen ja työterveyshuollon kanssa jatkotoimien suunnittelemiseksi.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilaisen haastattelu. Prisma Studio, Jakso 26: Kiireessä pää käy ylikierroksilla. Ensiesitys 22.10.2013 klo 20.00. Yle TV1.
- ↑ Kirsi Ahola, Ilari Sirén, Mika Kivimäki, Samuli Ripatti, Arpo Aromaa, Jouko Lönnqvist, Iiris Hovatta: Work-Related Exhaustion and Telomere Length: A Population-Based Study PLOS One. 11.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Seppo Koskinen, Annamari Lundqvist ja Noora Ristiluoma: Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Sivu 96. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90832/Rap068_2012_netti.pdf?sequence=1
- ↑ Työtuomioistuin: Burn out – Loppuunpalaminen – Sairausajan palkka – Tulkinta 14.12.1998. Oikeusministeriö. Viitattu 12.6.2016.Työtuomioistuimen päätös 1998-74
- ↑ Frilander, Jenni: Taantuman tuoma paha olo näkyy nousukaudella. Helsingin Sanomat, 10.8.2009, s. A 16. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681
- ↑ https://yle.fi/uutiset/3-10513671
- ↑ a b Work-Related Exhaustion and Telomere Length: A Population-Based Study. 11.7. 2012. Kirsi Ahola, Ilari Sirén, Mika Kivimäki, Samuli Ripatti, Arpo Aromaa,Jouko Lönnqvist,Iiris Hovatta. http://www.plosone.org/article/info:doi/10.1371/journal.pone.0040186
- ↑ Ahola et al: Work-Related Exhaustion and Telomere Length: A Population-Based Study. Plos One 11.7. 2012. http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0040186
- ↑ Nuori nauttii töissä vaihtelusta, vanha taitojen käyttämisestä, Työpiste-verkkolehti 7.11.2013. http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Nuori_nauttii_toissa_vaihtelusta_vanha_taitojen_kayttamisesta.aspx
Kirjallisuutta
- Rissa, Kari: Tulosta ja hyvinvointia. Druvan-malli. Helsinki: Työturvallisuuskeskus, 2007. ISBN 9789518103151
- Tamminen, Juhani: Takaisin peliin. Näin selvisin työuupumuksesta. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-208-551-4
Aiheesta muualla
- Druvan-mallista Viestintäliiton sivuilla
- Työuupumus, Terveysportti.fi
- Teemu J. Kammonen: Työntekijä, 90% ei riitä, anna 110%. Uusi Suomi 3.2.2011.
- Työeläkevakuutusyhtiö Varman video työkyvyn ylläpitämiseksi