Torakat
| Torakat | |
|---|---|
 Blaberus giganteus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Ylälahko: | Uussiipiset Neoptera |
| Lahko: | Dictyoptera |
| Alalahko: |
Torakat Blattodea |
| Heimot | |
| Katso myös | |
Torakat ovat Blattodea-alalahkoon kuuluvia, muodoltaan litteähköjä ja äärimmäisen sitkeitä hyönteisiä. Eurooppalaisissa kaupunkiympäristöissä ne ovat noin 2–5 cm pitkiä, mutta trooppisissa olosuhteissa on tavattu jopa yli 20 cm pitkiä yksilöitä. Toisin kuin sitkeä kaupunkitarina väittää, torakat eivät kestä poikkeuksellisia määriä ionisoivaa säteilyä verrattuna muihin hyönteisiin.[1] Eri torakkalajeja on noin 4 000.
Suomessa yleisin asuntotorakka on russakka (Blatta germanica), joka on kohtalaisen pienikokoinen torakkalaji (8–13 mm pitkä). Se elää pienissä yhdyskunnissa sopivan lämpimissä (20–30 °C) ja kosteissa tiloissa. Se hakeutuu uunin ympäristöön, lämpöpattereiden taakse ja lämpöputkistojen läpivienteihin. Litteän muotonsa ansiosta torakat mahtuvat erittäin ahtaisiin paikkoihin. Niitä on löydetty kasautuneena muun muassa valokatkaisijan suojalevyn taakse.lähde? Russakka hakee pimeässä keittiöstä ravinnokseen mm. viljatuotteita, kasviksia ja lihaa. Muita Suomen oloissa sisätiloissa tavattavia lajeja russakan ohella ovat ruotsintorakka (Blatta orientalis), ranskantorakka eli "tv-torakka" (Supella longipalpa), amerikantorakka eli sokeritorakka (Periplaneta americana) ja australiantorakka (Periplaneta australasiae).[2]
Luonnonvaraisina lajeina Suomessa esiintyvät metsätorakka (Ectobius sylvestris) ja lapintorakka (Ectobius lapponicus).
Suhtautuminen torakoihin
Torakoita on pidetty haitallisina ja vastenmielisinä eläiminä, sillä ne muun muassa pilaavat ruokavarastoja. Torakat ulostavat ruokailupaikoilleen ja näin aiheuttavat ruoan pilaantumista ja vaarallisiakin tauteja ihmisille. Niiden on myös uskottu imevän ihmisten verta. Torakat ovat selviytyviä ja sopeutuvia eläimiä, joita on ollut vaikea hävittää ihmisten kodeista, kun ne ovat kerran niihin asettuneet. Talon torakoiden hävittäminen vanhanaikaisilla myrkyillä on usein vaatinut niin paljon myrkkyä, että ihmistenkin on ollut epäterveellistä asua talossa vähään aikaan. Koko talo täytyy myrkyttää kerralla - esimerkiksi yksittäisen kerrostaloasunnon myrkyttäminen ei riitä, sillä torakat tulevat pian takaisin toisista asunnoista.
Nykyisin tiettyjä torakoita, kuten "madagaskarintorakkaa" Gromphadorhina portentosa, "suklaatorakkaa" Shelfordella tartara, "argentiinantorakkaa" Blaptica dubia, "pääkallotorakkaa" Blaberus craniifer ja "valepääkallotorakkaa" Blaberus discoidalis sekä Blaberus giganteus ja Archimandrita tessellata -lajeja, kasvatetaan Suomessakin lemmikkeinä pidettävien liskojen ja lintuhämähäkkien ravintoeläimiksi.
Etymologia
Sanat russakka ja torakka ovat lainaa venäjän kielestä. Sanan russakka vastine venäjässä, prusak (translitterointi), tarkoittaa ensisijaisesti preussilaista, mutta sanaa on käytetty myös torakoiden nimityksenä, jossa merkityksessä sana on omaksuttu myös suomen ja karjalan kieliin. Alun perin russakka ja torakka olivat suomessa vain vaihtoehtoiset nimitykset torakoille, mutta sittemmin luonnontieteellisen lajien määrittelyn myötä on päätetty, että torakoilla tarkoitetaan koko lahkoa, kun taas russakalla tarkoitetaan suomalaisille tutuinta torakkalajia.
Lähteet
- Etymologia: Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992-2000. ISBN 951-717-692-9
- Kestävyys: Hyneman, Jamie & Savage, Adam: Mythbusters Cockroaches outliving a nuclear blast (Video) YouTube.com. 2.2.2008. Viitattu 12.1.2011. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ ABC Science: Cockroaches and radiation. www-sivu. Luettu 17.2.2011
- ↑ Maa- ja metsätalousministeriö: Vieraslajistrategian luonnos. pdf-tiedosto, s. 140–141. Luettu 13.2.2011
Aiheesta muualla
- Tutkijat löysivät torakan aivoista tehokkaita antibiootteja Helsingin Sanomat 7. syyskuuta 2010