Chapalmalania
Chapalmalania | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Heimo: | Puolikarhut Procyonidae |
Suku: |
†Chapalmalania Ameghino, 1908 |
Lajit | |
|
|
Katso myös | |
Chapalmalania (nimen merkitys: ”pensaikkoviiltäjä”) on sukupuuttoon kuollut puolikarhujen suku, joka eli Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla myöhäiseltä mioseenilta varhaiselle pleistoseenille.[1][2][3] Sen fossiilijäänteet koostuvat kalloista, joita on löydetty Argentiinasta ja Kolumbiasta.[2][3]
Chapalmalania oli suuri, arviolta noin 1,5 metriä pitkä ja 25–93 kiloa painava puolikarhu.[1][3][4] Sen uskotaan muistuttaneen nykyistä isopandaa, ja olleen täten esimerkki konvergenttisestä evoluutiosta. Eläimen koon vuoksi sitä pidettiin aluksi karhuna, kun sen jäänteitä ensimmäisen kerran löydettiin.[1][4] Chapalmalanian hampaat osoittavat, että se on voinut syödä monenlaista ravintoa. Se oli luultavasti kaikkiruokainen, ja sen ravintoon kuuluivat kasvit, munat, kalat, hedelmät, pähkinät, hyönteiset ja haaskat.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 477. London: Hermes House, 2016. ISBN 978-1-84681-209-5 (englanniksi)
- ↑ a b Forasiepi, Analia M. & Soibelzon, Leopoldo H. & Suarez, Catalina Gomez & Sánchez, Rodolfo & Quiroz, Luis I. & Jaramillo, Carlos & Sánchez-Villagra, Marcelo R.: Carnivorans at the Great American Biotic Interchange: new discoveries from the northern neotropics. Naturwissenschaften, 17.9.2014, 101. vsk, nro 11, s. 965–974. Springer Berlin Heidelberg. doi:10.1007/s00114-014-1237-4 ISSN 1432-1904 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Tarquini, Juliana & Toledo, Néstor & Soibelzon, Leopoldo H. & Morgan, Cecilia C.: Body mass estimation for †Cyonasua (Procyonidae, Carnivora) and related taxa based on postcranial skeleton. Historical Biology, 1.3.2017, 30. vsk, nro 4, s. 496–506. Taylor & Francis. doi:10.1080/08912963.2017.1295042 ISSN 1029-2381 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R. J. G. & Gardiner, Brian: The Macmillan illustrated encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals, s. 217. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9 (englanniksi)
|