Berliinin taivaan alla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Berliinin taivaan alla
Der Himmel über Berlin
Ohjaaja Wim Wenders
Käsikirjoittaja Peter Handke
Richard Reitinger
Wim Wenders
Tuottaja Wim Wenders
Säveltäjä Jürgen Knieper
Kuvaaja Henri Alekan
Leikkaaja Peter Przygodda
Pääosat Bruno Ganz,
Solveig Dommartin,
Otto Sander,
Peter Falk
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa,
Ranska
Tuotantoyhtiö WDR
Road Movies Filmproduktion
Argos Films
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 17. elokuuta 1987 (Cannesin elokuvajuhlat)
23. syyskuuta 1987 (Ranska)
29. lokakuuta 1987 (Saksa)
8. heinäkuuta 1988 (Suomi)
Kesto 127 min
Alkuperäiskieli saksa, englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin) on Wim Wendersin ohjaama saksalais-ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1987. Elokuva kertoo enkeleistä, jotka tarkkailevat elämää Berliinissä kylmän sodan päättyessä, filmitähdestä (komisario Columbona tunnettu Peter Falk), joka vierailee kaupungissa, ja kaukana kotoaan olevasta trapetsitaiteilijanaisesta.[1]

Elokuvassa toistuu Peter Handken runo ”Lied Vom Kindsein”. Elokuvan alkuosa on mustavalkoinen ja ”realistisempi” loppuosa värillinen.

Enkeleitä vaeltaa Berliinissä tarkkaillen ihmisiä sekä auttaen yksinäisiä ja masentuneita sieluja. Vain lasten silmät voivat nähdä nämä aikojen alusta paikalla olleet ihmisten aineettomat kumppanit. Enkeleiden keskeinen tehtävä on auttaa ihmisiä näiden henkisissä ponnisteluissa. Niinpä kirjasto on todellinen enkelten risteysasema. Aivan erityisen tärkeä enkelien velvoite on estää ihmisiä riistämästä henkeä itseltään.

Bruno Ganzin esittämä enkeli Damiel ihastuu trapetsitaiteilijaan (Solveig Dommartin) ja haluaa tulla ihmiseksi. Berliinin muurin tienoilla tapahtuukin ihme ja Ganzin enkelihahmo alkaa jättää jalanjälkiä maankamaraan.

Sivujuonena on amerikkalainen filmitähti (Peter Falk enemmän tai vähemmän itsenään), joka on Berliinissä elokuvaa tekemässä ja lasten tavoin näkee enkelit ja juttelee heille. Paljastuu, että hänkin oli aiemmin enkeli. ”Meitä on monta”, hän sanoo.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Bruno Ganz  Damiel  
 Solveig Dommartin  Marion  
 Otto Sander  Cassiel  
 Curt Bois  Homer, iäkäs runoilija  
 Peter Falk  filmitähti  
 Hans Martin Stier  Der Sterbende  
 Elmar Wilms  surullinen mies  
 Sigurd Rachman  itsemurhan tekijä  
 Beatrice Manowski  Das Strichmädchen  
 Lajos Kovács  Marionin valmentaja  
 Bruno Rosaz  klovni  
 Laurent Petitgand  kapellimestari  
 Chick Ortega  Der Schlagzeuger (nimellä Chico Rojo Ortega)  
 Otto Kuhnle  jonglööri  
 Christoph Merg  jonglööri  

Nick Cave and the Bad Seeds esittää elokuvassa kappaleensa ”From Her To Eternity”.

Elokuvassa esiintyy myös australialaisen Rowland S. Howardin johtama The Crime And The City Solution -yhtye, joka esittää kappaleensa ”Six Bells That Chime”.

Wenders omisti elokuvansa ”enkeleille” Yasujiro Ozu, François Truffaut ja Andrei Tarkovski.[2]

Elokuva palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla 1987.[3]

The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]

Wenders ohjasi elokuvalle myös jatko-osan Niin kaukana, niin lähellä (In weiter Ferne, so nah!, 1993). Siinä toinenkin alkuperäisen tarinan enkeleistä, Cassiel (Otto Sander), muuttuu ihmiseksi ja seikkailee 1990-luvun yhdistyneessä Berliinissä yhdessä Damielin (Ganz) kanssa. Elokuvan muita näyttelijöitä ovat Nastassja Kinski, Willem Dafoe, Solveig Dommartin ja Peter Falk. Cameoroolit omana itsenään tekevät Lou Reed ja Mihail Gorbatšov.[6]

  1. Wings of Desire Wim Wenders Productions. Arkistoitu 16.6.2005. Viitattu 8.11.2007. (englanniksi)
  2. http://culturazzi.org/review/cinema/himmel-uber-berlin-wings-of-desire-wim-wenders (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Der Himmel über Berlin Goethe-instituutti. (saksaksi)
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made. The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
  5. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
  6. Niin kaukana, niin lähellä Yle Areena. 23.12.2017. Viitattu 23.12.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]