Donald Alexander Smith
| Donald Alexander Smith | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1820 Forres, Skotlanti |
| Kuollut | 21. tammikuuta 1914 (93 vuotta) Lontoo |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Donald Alexander Smith, 1. Strathconan ja Mount Royalin paroni (6. elokuuta 1820 Forres, Skotlanti – 21. tammikuuta 1914 Lontoo) oli skotlantilaissyntyinen kanadalainen valtiomies. Smith oli 1800-luvun ja 1900-luvun alun johtava kanadalainen liikemies, poliitikko, diplomaatti ja hyväntekijä. Hän toimi Hudson's Bay Companyn kuvernöörinä, Bank of Montrealin pääjohtajana ja Kanadan komissaarina Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Smithillä oli myös tärkeä rooli Canadian Pacific Railwayn, Montrealin Royal Victoria -sairaalan ja McGill-yliopiston naisten Royal Victoria Collegen kehittämisessä. Smith oli Kanadan ja brittiläisen imperiumin yhteenkuuluvuuden tärkein edistäjä.[1][2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith oli ylämaalaisen kauppiaan Alexander Smithin toinen poika. Hänen äitinsä, Abernethystä kotoisin ollut Barbara Stewart, oli Kanadan luoteisosan kuuluisan turkiskauppiaan John Stewartin sisar. Enonsa välityksellään Donald Smith nimitettiin vuonna 1838 Hudson's Bay Companyn nuoremmaksi virkailijaksi. Yhtiö hallitsi tuohon aikaan suurinta osaa Kanadan dominiosta. Smith lähetettiin Labradoriin ja sijoitettiin Hamilton Inletiin. Kolmentoista vuoden ajan hän työskenteli siellä, oppi turkiskaupan, paransi elinolosuhteissa ja todisti ensimmäisenä, että perunoita ja muita vihanneksia voitiin viljellä menestyksekkäästi karulla rannikolla. Sitten hän oli kymmenen vuotta Hudson Bayn alueella, jossa hän nousi yhtiön palveluksessa pääkauppiaaksi ja sitten johtavaksi faktoriksi. Vuonna 1868 hänet nimitettiin residenssikuvernööriksi Montrealiin.[1][2]
Seuraavana vuonna Louis Rielin kapina puhkesi Red Riverillä. Kapina johtui pääasiassa alueellisten oikeuksien siirtämisestä yhtiöltä Kanadan dominionille, ja joulukuussa Kanadan hallitus lähetti Smithin laajoin valtuuksin hillitsemään kapinaa. Saavuttuaan Fort Garryyn (nykyiseen Winnipegiin) hän neuvoi hallitusta, että joukkojen lähettäminen olisi tarpeen. Hän pysyi kapinan aikana rauhallisena, ja hänen tahdikkuutensa ja diplomatiansa ansiosta lukuisien vankien henki säästyi, Rielin asema heikkeni vähitellen ja Garnet Wolseleyn johtamalla apujoukoilla ei ollut tarvetta aseelliseen toimintaan. Kapinan lisäksi Smithillä oli vaikeuksia yhtiön kauppiaiden kanssa. Yhtiön määräysvalta Luoteis-Kanadassa oli tarkoitus luovuttaa Kanadalle 300 000 puntaa, tiettyjä maa-alueita ja kauppaoikeuksia vastaan, ja paikalliset kauppiaat pelkäsivät, että rahanjaossa heidän oikeuksiaan ei ehkä valvottaisi, mutta Smith onnistui taivuttelemaan heidät luottamaan siihen, että heidän osuutensa turvattaisiin.[1][2]
Joulukuussa 1870 hänet valittiin konservatiivipuolueen Winnipegin edustajaksi uuden Manitoban provinssin parlamenttiin. Maaliskuussa 1871 hänet valittiin yhtenä neljästä manitobalaisesta Kanadan parlamentin alahuoneeseen Selkirkin edustajana. Hudson's Bay Companyn uudelleenorganisointi vuonna 1871. Sen hallinnolliset tehtävät poistettiin ja se rajoitettiin käsittelemään vain kauppakysymyksiä. Vuonna 1871 Smith nimitettiin luoteisalueiden pääkomissaariksi. Ottawassa parlamentissa hänestä tuli heti uusien alueiden puolestapuhuja, vaikkakin jonkin aikaa joidenkin mielestä yhtiö oli tehnyt liian vähän Kanadan hallituksen auttamiseksi Rieliä vastaan, ja häntä vastaan hyökättiin usein parlamentissa ja sen ulkopuolella.[1][2]
Kanadan Tyynenmeren rautatien rakentamisesta tuli tuolloin ajankohtainen kysymys. Brittiläisen Kolumbian liittyminen Kanadaan vuonna 1871 sisälsi ehdon, jonka mukaan rautatien rakentaminen Tyyneltämereltä kohti Kalliovuoria oli aloitettava välittömästi. Tämä Tyynenmeren rannikon ja Itä-Kanadan yhdistävä rata oli määrä saada valmiiksi kymmenen vuoden kuluessa liittymisestä. Kiistojen jälkeen John A. Macdonaldin hallitus antoi vuonna 1872 Hugh Allanin johtamalle yhtiölle peruskirjan linjan rakentamista varten ja myönsi siihen maa-avustuksia ja rahaa, mutta vuonna 1873 paljastunut korruptio (niin sanottu Tyynenmeren skandaali) johtivat hallituksen kaatumiseen, ja yhtiö lakkautettiin pian sen jälkeen. Yksi tärkeimmistä syistä sen kaatumiseen oli Smithin puhe Macdonaldia vastaan. Vuoden 1874 alussa valtaan noussut liberaalihallitus palasi rautatien osalta valtion omistajapolitiikkaan. Vuosina 1873–1874 Smith, hänen serkkunsa George Stephen, James Jerome Hill ja muut hankkivat St Paulin, Minneapolisin ja Manitoban rautateiden (St Paul, Minneapolis and Manitoba Railway) alentuneet joukkovelkakirjalainat. Reitti kulki Minnesotan läpi Kanadan rajalle.[1][2]
Vuonna 1878 liberaalipuolue hävisi, ja John Macdonald palasi valtaan Smithin tuella. Vuonna 1880 uusi hallitus teki sopimuksen rautatien rakentamisesta syndikaatin kanssa, jonka pääjohtajana oli Stephen ja jossa Smith oli mukana. Smith ja Stephen olivat Bank of Montrealin merkittäviä johtajia, ja he käyttivät pankin resursseja hankkeeseen epäröimättä. Smith sijoitti työhön myös koko yksityisomaisuutensa, ja hänen taloudellinen tukensa oli olennaisen tärkeää sen edistymiselle. 7. marraskuuta 1885 ensimmäinen Kanadan mantereen halki kulkeva rautatie viimein valmistui. Vuonna 1889 Smithistä tuli Hudson's Bay Companyn kuvernööri. [1][2]
Vuonna 1882 Smith jätti parlamentin, mutta palasi vuonna 1887 ja edusti Montrealia vuoteen 1896. Huhtikuussa 1896 pääministeri Mackenzie Bowell nimitti Smithin Kanadan komissaariksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, ja hänestä tuli itsehallinnollisten alueiden puolestapuhuja Lontoossa. Samana vuonna hänestä tehtiin Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritari, vuonna 1897 hänet korotettiin aatelisarvoon ja vuonna 1909 hänestä tehtiin Royal Victorian Orderin ritari. 21. maaliskuuta 1896 hänet nimitettiin Manitobaan ja territorioihin hallituksen komissaariksi, jonka tehtävänä oli pyrkiä lieventämään roomalaiskatolilaisten kouluihin liittyviä kiistoja, ja vuoden 1897 kompromissi noudatti hänen ehdottamiaan linjoja. Tammikuussa 1900 toisen buurisodan aikana hän perusti, varusti ja luovutti Britannian hallitukselle 600 miehen vahvuisen ratsuväkirykmentin. Strathcona's Horses -niminen rykmentti rekrytoitiin Kanadan länsiosissa, ja se palveli kunniakkaasti sodan aikana. Hän edisti siirtolaispolitiikkaa, joka vuodesta 1896 lähtien lisäsi huomattavasti Kanadan väkilukua ja vaurautta. Hän auttoi Kanadan länsiosan vesiväylien parantamisessa ja höyrylaivojen sijoittamisessa ja antoi tukea ehdotetulle Britannian maailman ympäri kulkevalle All Red Route -reitille. Hän oli alusta alkaen jäsen Tyynenmeren kaapelilautakunnassa (Pacific Cable Board), joka valvoi Ison-Britannian, Kanadan ja Australian hallitusten yhdessä vuonna 1902 laskemaa Tyynenmeren kaapelia. Hän toimi kanslerina McGillin yliopistossa, jonne hän perusti Royal Victoria Collegen naisille vuonna 1896. Hän oli myös mukana perustamassa Montrealin Royal Victoria -sairaalaa. Smith lahjoitti yli 7 500 000 dollaria sairaaloille, korkeakouluille ja yliopistoille sekä NMKY:lle.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Donald Alexander Smith Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
