Fanny Cochrane Smith
| Fanny Cochrane Smith | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | joulukuu 1834 Tasmanian siirtokunta |
| Kuollut | 24. helmikuuta 1905 (70 vuotta) Cygnet, Tasmania, Australia |
| Vanhemmat |
Tanganutura (äiti) Nicermenic (isä)[1] |
| Puoliso | William Smith |
| Lapset | 11 |
Fanny Cochrane Smith (joulukuu 1834 Tasmania – 24. helmikuuta 1905 Tasmania) oli Tasmanian aboriginaali. Hän oli tasmanialaisten kielten viimeinen puhuja ja informantti. Hänen laulamiaan aboriginaalien lauluja äänitettiin vahasylintereille.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smith syntyi Flindersinsaarella vuonna 1834.[2] Smith vietti lapsuutensa vankilamaisissa aboriginaaleille varatuissa koulussa, joissa opetettiin lähinnä kodinhoitoa.[3]
Kun koulu suljettiin vuonna 1847, Smith perheineen siirrettiin Oyster Coveen. Fannyn isä kuoli kaksi vuotta myöhemmin.[4]
Fanny meni naimisiin englantilaisen William Smithin kanssa 27. lokakuuta 1854. Mies oli ammatiltaan sahuri ja päätynyt Australiaan tuomittuna aasin varastamisesta.[2] Parille syntyi 11 lasta, joiden jälkeläisiä monet Tasmanian nykyiset aboriginaalit ovat.[4]
Maailman viimeisenä puhdasverisenä Tasmanian aboriginaalina itseään pitänyt Trugernanner kuoli vuonna 1876, joten Fanny katsoi olevansa viimeinen selviytynyt aboriginaali. Parlamentti tunnusti tämän korottamalla Smithille maksettavaa vuosirahaa 50 puntaan (alkujaan 24 puntaa) ja osoitti vuonna 1889 hänelle 121 hehtaarin tilan Nicholls Rivuletissa. Smith eli tilalla aboriginaalin perinteistä elämää muun muassa koreja punoen ja metsästäen. Smithin pariskunta kääntyi metodisteiksi, ja heidän tiluksiltaan lahjoitetulle maatilkulle rakennettiin myöhemmin kirkko.[2]
Fanny kuoli keuhkokuumeeseen 24. helmikuussa 1905 Cygnetin kylässä.[2]
Vahasylinterit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Horace Watson äänitti aboriginaalien lauluja Fannyn laulamana vuosina 1899–1903. Ne ovat ainoita äänitallenteita kyseisistä kielistä.[5] Australialainen country-laulaja Bruce Watson, jonka isoisoisä Horace oli, kirjoitti laulun nimeltä The Man and the Woman and the Edison Phonograph (1999), joka kertoo vahasylinterien merkityksestä kulttuurin säilyttämiseksi sekä Watsonin ja Smithin kohtaamisesta.[6]
Kun Fanny jälkikäteen kuuli äänensä fonografista, hänen kerrotaan sanoneen "Poloinen kansani. Mitä minä olen tehnyt." Hän kertoi myös tuolloin kuulleensa äitinsä äänen.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fanny Cochrane Smith Department of Premier and Cabinet (Tasmania). 2020. Arkistoitu 4.7.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Clark, J.: Fanny Cochrane Smith Australian Dictionary of Bibliography. 2020. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Lehman, Greg: Matriarchs of Survival 2006. Centre for Tasmanian Historical Studies. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Fanny Cochrane Smith 2020. Department of Premier and Cabinet (Tasmania). Arkistoitu 4.7.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Shine, Rhiannon: Fanny Cochrane Smith's Tasmanian Aboriginal songs and language preserved forever ABC News. 9.2.2017. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Watson, Bruce: The Man and the Woman and the Edison Phonograph: Race, History and Technology through Song (pdf) brucewatsonmusic.com. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Voice of Extinct People Lives on in Memory and Vax The Mercury. 23.3.1949. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
| ||||||||||
