Korkeakosken voimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korkeakosken voimalaitos
Tyyppi vesivoimalaitos
Teho 10 MW[1]
Pudotuskorkeus 13 m[1]
Rakennevirtaama 95 m³/s[1]
Omistaja Kolsin Voima Oy
Sijainti Kotka
Koordinaatit 60°31′52.6″N, 026°54′28.9″E

Korkeakosken voimalaitos (Korkiakosken voimalaitos) on vesivoimala Kymijoen Korkeakoskenhaarassa Kotkassa. Pudotuskorkeus on 13 metriä ja teho 10 MW. Voimalaitoksen omistaa nykyisin Kolsin Voima Oy.

Korkeakoskea on käytetty jauhomyllyn ja sahamyllyn voimanlähteenä jo 1500-luvulla. 1800-luvun lopulta lähtien koski pyöritti puuhiomoa. Vuonna 1906 valmistuneen ensimmäisen sähkövoimalaitoksen koskeen rakensi Karhula Oy. Nykyinen vesivoimala on arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelema vuodelta 1926. Karhula Oy:ltä voimalaitos siirtyi Ahlström Oy:n omistukseen, joka myi sen 1990-luvun lopussa ruotsalaiselle Graningenille[2]. 2000-luvun alkupuolella omistajaksi tuli Statkraft. Statkraft Suomi Oy:n koko osakekannan osti vuonna 2014 viiden suomalaisen energiayhtiön omistama Kolsin Voima Oy.[3][4][5]

Kalatie Korkeakoskeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymijoki oli aiemmin Etelä-Suomen merkittävin lohijoki, mutta vesivoimalarakentamisen myötä lohen nousu Kymijokeen loppui vuonna 1933, jolloin valmistuivat Ahvenkosken ja Koivukosken vesivoimalat. Viimeiset Kymijoen alkuperäiset lohet pyydystettiin 1940-luvulla. 1980-luvulta lähtien jokeen on istutettu Nevan lohta, joka on geneettisesti lähimpänä hävinnyttä Kymijoen lohta.

Kalavedenhoito on muuttunut yhä enenevässä määrin istutuksista luonnonmukaiseen lisääntymiseen, minkä vuoksi tuli tarpeen rakentaa uusi kalatie Kymijoen itähaaraan. Korkeakoski on 13 m korkea, minkä vuoksi se on ollut vapaassa Kymijoessa nousueste eikä ole lohi päässyt siitä nousemaan ylävirtaan. Pitkän suunnittelun jälkeen löydettiin kalatiemalli, jota pitkin lohen pitäisi pystyä nousemaan Kymijoen itähaaraa ylävirtaan lohen kutualueille. Kalatie on mitoitettu 0,5 m³/s virtaamalle. Sen lisäksi alaosaan voidaan pumpata 0,5 m³/s.

Aluehallintovirasto myönsi luvan kalatien rakentamiseen 24. tammikuuta 2014, koska Viipurin läänin maaherra oli 25. maaliskuuta 1939 antanut päätöksen, että voimalaitoksen omistajan on korvauksetta sallittava sovittaa kalaporras voimalaitoksen vasemmalle puolelle, jos sellainen katsotaan tarpeelliseksi rakentaa padon yhteyteen. Museoviraston kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen rakennuslupa saatiin joulukuussa 2014. Rakentamisesta järjestettiin tarjouskilpailu, jonka voitti kokkolalainen maanrakennusyritys. Kalatien rakentaminen alkoi toukokuussa 2015 ja se valmistui 2016.[6][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Vesivoimalaitokset www.ymparisto.fi. Viitattu 2.8.2012.
  2. ↑ Ahlström myy energiayhtiönsä Graningenille mtvuutiset.fi. 7.1.1999. Viitattu 17.3.2020.
  3. ↑ Turku Energian tytäryhtiöt ja omistusosuudet Turku Energia. Viitattu 14.3.2016.
  4. ↑ Seppo Häkkinen: Kotkan vesivoimalat vaihtoivat omistajaa. Kymen Sanomat, 8.7.2014, s. 2−3.
  5. ↑ Korkeakosken teollisuusympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  6. ↑ Korkeakosken voimalaitos Kotkassa saa kalatien www.ely-keskus.fi. Viitattu 10.3.2016.
  7. ↑ Kotkan Korkeakosken kalatie valmistuu tammikuussa 2016 www.ely-keskus.fi. Viitattu 10.3.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kymijoen vesivoimalaitokset
Pääuoma
Läntinen Hirvikoskenhaara
Itäinen Pernoonhaara
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korkeakosken_voimalaitos&oldid=21402741”