Kallokibotion
| Kallokibotion | |
|---|---|
 Kilven palanen |
|
|
Myöhäisliitukausi Santonum-vaihe–Maastricht-vaihe[1] |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Alaluokka: | Diapsidit Diapsida |
| Kladi: | Testudinata |
| Kladi: | Perichelydia |
| Suku: |
†Kallokibotion Nopcsa, 1923 |
| Synonyymit | |
|
|
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Kallokibotion (nimen merkitys: ”kaunis laatikko”[2]) on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden suku, joka eli myöhäisliitukauden Santonum-vaiheelta Maastricht-vaiheelle. Suvun ainoa kuvattu laji on Kallokibotion bajazidi, jonka fossiileja on löydetty Romaniasta, mutta määrittämättömälle lajille kuuluvia fossiileja on löydetty myös Itävallasta ja Unkarista. Kallokibotion ei ollut varsinainen kilpikonna (Testudines), mutta se edusti läheistä kehityshaaraa, jonka uskotaan eronneen kilpikonnista varhaisjurakaudella. Kallokibotioniin johtanut kehityshaara on kuitenkin hämärän peitossa, eikä yhtäkään Kallokibotionin lähisukulaista ei ole löydetty.[1][3][4]
Kallokibotionin kilpi oli pitkänomainen ja hieman kupumainen, noin 50 senttiä pitkä ja 40 senttiä leveä.[3][4][5] Sen kallo oli lähes yhtä leveä kuin se oli pitkä, ja nykyisten kilpikonnien tavoin se oli hampaaton ja sillä oli luinen nokka.[4][6] Vaikka Kallokibotion ei luultavasti kyennyt vetämään päätänsä kilven sisään samalla tavalla kuin nykyiset kilpikonnat, on se silti saattanut pystyä jonkinlaiseen päänsä suojaamiseen taivuttamalla kaulaansa sivusuunnassa. Kallokibotion eli luultavasti enimmäkseen maalla, ja sen kilven tietyt piirteet muistuttavat nykyisten kaivavien maakilpikonnien kilpeä.[3]
Fylogenia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joyce (2017):[1]
| Testudinata |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Basal Mesozoic Turtles. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 65–113. doi:10.3374/014.058.0105 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 15.6.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pickrell, John: Weird Dinosaurs. New York: Columbia University Press, 2017. ISBN 978-0-231-54339-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.6.2019). (englanniksi)
- ↑ a b c Kallokibotion turtle Hungarian Dinosaur Expedition. Viitattu 19.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Weishampel, David B. & Jianu, Coralia-Maria: Transylvanian Dinosaurs. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2011. ISBN 978-1-4214-0027-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.6.2019). (englanniksi)
- ↑ Sues, Hans-Dieter: The Rise of Reptiles: 320 Million Years of Evolution, s. 54. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 9781421428680 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.6.2019). (englanniksi)
- ↑ Pérez-García, Adán & Codrea, Vlad: New insights on the anatomy and systematics of Kallokibotion Nopcsa, 1923, the enigmatic uppermost Cretaceous basal turtle (stem Testudines) from Transylvania. Zoological Journal of the Linnean Society, 31.8.2017, 182. vsk, nro 2, s. 419–443. doi:10.1093/zoolinnean/zlx037 ISSN 0024-4082 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 19.6.2019. (englanniksi)
|