Kanakkiluhtakana
| Kanakkiluhtakana | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
| Heimo: | Rantakanat Rallidae |
| Suku: | Vekaluhtakanat Gallirallus |
| Laji: | lafresnayanus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kanakkiluhtakana (Gallirallus lafresnayanus) on rantakanoihin kuuluva harvinainen kurkilintu. Se on nimetty monia lintulajeja tieteelle kuvanneen Frédéric de Lafresnayen mukaan.
Kanakkiluhtakana on äärimmäisen uhanalainen lintu,[1] sitä on jäljellä vain alle 50 yksilöä, ja nekin elävät pienellä alueella. Populaatio on pienentynyt luultavasti saarelle tuotujen kissojen, rottien ja villisikojen seurauksena.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanakkiluhtakana on 44 cm pitkä lentokyvytön rantakana, jolla on ruskea yläosa. Linnun alapuoli on harmaa, ja sillä on pitkä, keltainen alaspäin kaartuva nokka.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan ainoastaan Uudessa-Kaledoniassa, Ranskaan kuuluvassa territoriossa. Sieltäkin se on luultavasti hävinnyt, sillä viimeinen epävirallinen havainto on ollut vuonna 1984, ja viimeinen virallinen havainto 1890. Vuonna 1998 tehtiin kenttätutkimusta ja metsästäjät yrittivät löytää kanakkiluhtakanan mutta yhtään havaintoa lajista ei nähty. Kanakkiluhtakanat viihtyvät luultavasti ikivihreissä metsissä, samanlaisilla alueilla kuin kagukin.[2]
Lisääntyminen ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanakkiluhtakana syö mitä luultavimmin selkärangattomia, kuten kastematoja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Gallirallus lafresnayanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c New Caledonian Rail: Gallirallus lafresnayanus BirdLife International. Arkistoitu 3.7.2016. Viitattu 28. joulukuuta 2007.