Kim Gordon
| Kim Gordon | |
|---|---|
 Kim Gordon vuonna 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1953 |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, musiikkituottaja |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1981 - |
| Tyylilajit | vaihtoehtorock, noise rock |
| Soittimet | kitara, basso, kitara |
| Yhtyeet | Sonic Youth, Ciccone Youth, Free Kitten, CKM |
| Levy-yhtiöt | SST, Geffen, Matador |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kim Althea Gordon (s. 28. huhtikuuta 1953[1]) on yhdysvaltalainen muusikko, laulaja, näyttelijä ja taiteilija. Hän soitti bassoa ja kitaraa sekä laulaa Sonic Youth -yhtyeessä. Gordon oli naimisissa yhtyetoveri Thurston Mooren kanssa. Heillä on yksi lapsi, vuonna 1994 syntynyt Coco Hayley Gordon Moore. Gordon on tehnyt yhteistyötä lukuisten muusikoiden, kuten Courtney Loven, Ikue Morin, Kurt Cobainin, DJ Oliven, William Winantin, Lydia Lunchin, Alan Lichtin ja Chris Corsanon kanssa. Gordon julkaisi vuonna 2015 muistelmateoksensa Tyttö bändissä.[2]
Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kim Gordon syntyi Rochesterissa New Yorkissa 28. huhtikuuta 1953. Hänen perheensä muutti Los Angelesiin, kun Kim oli viisivuotias. Kasvaessaan hän kävi University Elementary Schoolia ja University High Schoolia. Suoritettuaan lukion Gordon opiskeli pari vuotta Santa Monica Collegessa ennen kuin hän siirtyi Toronton York Universityyn.[3]
Vuonna 1974 ollessaan Torontossa Gordon perusti lyhytikäisen bändin yhdessä muiden taideopiskelijoiden kanssa, mutta yhtye hajosi yhden keikan jälkeen. Koti-ikävän ja Kalifornian auringon kaipuun vuoksi hän kuitenkin palasi Los Angelesiin ja aloitti opinnot L.A Otis Art Institutessa, josta hän valmistui kuvataiteen kandidaatiksi vuonna 1977. Seuratakseen unelmaansa kuvataiteilijan urasta Gordon muutti New Yorkiin vuonna 1980. Hänestä tuli kaupungin taideskenen vakituinen hahmo – hän työskenteli taidekauppias Larry Gagosianille – ja hän uppoutui myös New Yorkin no wave -musiikkiskeneen. [3]
Sonic Youth
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rohkaistuneena no wave -liikkeen halusta murskata vakiintuneita musiikillisia rajoja – ja tavattuaan toisen meluamusiikista kiinnostuneen muusikon, Thurston Mooren pariskunta alkoi seurustella (ja meni lopulta naimisiin vuonna 1984). Gordon ja Moore perustivat Sonic Youthin vuonna 1981 kitaristi Lee Ranaldon kanssa. Kun rumpali Steve Shelley liittyi bändiin vuonna 1986, yksi vaihtoehtoisen rockin vaikutusvaltaisimmista kokoonpanoista oli valmis. Sonic Youthista tuli underground-instituutio, joka julkaisi 22 studioalbumia vuosien 1982 ja 2009 välillä. Gordonin bassonsoitto, laului ja sanoitukset – jotka käsittelivät feminismiä, sekä käytännöllisesti että abstraktisti – olivat yhtä keskeisiä yhtyeen musiikille kuin sen kekseliäs tapa käyttää vaihtoehtoisia kitaran virityksiä,[3]
Sivuprojekteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Sonic Youthin suosio kasvoi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, Gordon laajensi toimintaansa muihin projekteihin. Hänen musiikillisia sivuprojektejaan olivat Lydia Lunchin kanssa tehty Harry Crews -projekti, joka julkaisi vuonna 1989 albumin Naked in Garden Hills. Vuonna 1991 Gordon tuotti Hole-yhtyeen ensimmäisen albumin Pretty on the Inside.[3]
Hän kirjoitt myös artikkeleita esimerkiksi The Village Voice ja Spin-lehtiin. Hän laajensi toimintaansa muotisuunnitteluun ja lanseerasi vuonna 1993 X-Girl-muotilinjan yhdessä stylisti Daisy von Furthin kanssa.Vuonna 1994 hän perusti Free Kitten -yhteen.[3]
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gordon perusti Body/Head-duon kitaristi Bill Nacen kanssa. Projektin ensimmäinen albumi Coming Apart ilmestyi vuonna 2013. Vuonna 2016 ilmestyi Body/Headin live-albumi No Waves sekä Glitterbust-yhtyeen, joka oli hänen duonsa Tomorrows Tulipsin Alex Knostin kanssa, debyyttialbumi.[3]
Body/Headin toinen albumi The Switch ilmestyi vuonna 2018. Lokakuussa 2019 Gordon julkaisi debyyttialbuminsa No Home Record. Se sai nimensä ohjaaja Chantal Akermanin elokuvasta No Home Movie. Gordon äänitti albumin yhdessä tuottajien Justin Raisenin ja Shawn Everettin sekä säveltäjä Jake Meginskyn kanssa. ”Murdered Out” ja muut samankaltaisen meluisat kappaleet keräsivät kriitikoiden ylistystä kompromissittomasta lähestymistavastaan, ja albumi nousi sijalle 79 Britannian albumilistalla.[3]
Vuonna 2024 julkaistiin toinen sooloalbumi The Collective.[3]
Näyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kim Gordon näytteli muun muassa Gus Van Santin vuoden 2005 elokuvassa Last Days ja Van Santin elokuvassa Don't Worry, He Won't Get Far on Foot, Todd Haynesin vuoden 2007 Bob Dylan -elokuvassa I'm Not There, sekä saksalaisessa kauhuelokuvassa The Nightmare. Hän on näytellyt myös TV-sarjoissa, kuten Girls sekä Animals. Gordon toimi myös konsulttina vuoden 2023 TV-sarjassa Daisy Jones & the Six.[3]
Kuvataiteilijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kim Gordon opiskeli 1970-luvun lopulla Otis Art Institutessa Los Angelesissa ja on siitä lähtien työskennellyt taiteilijana. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä, joka esiteltiin nimellä ”Design Office”, järjestettiin New Yorkin White Columns -galleriassa vuonna 1981. Myöhemmin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa hän esitteli taidettaan yhä useammin teoksilla, kuten Kim's Bedroom, joka esiteltiin MU-galleriassa Alankomaissa vuonna 2000, ja Reverse Karaoke, installaatio, jonka hän loi taiteilija Jutta Koetherin kanssa vuoden 2005 Lontoon Her Noise -näyttelyyn.[4]
Vuonna 2013 hänen taidettaan esiteltiin useissa näyttelyissä Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hänellä on ollut näyttelyjä esimerkiksi Pittsburghin Andy Warhol -museossa ja Dublinin Irlannin modernin taiteen museossa,[3] Pyhyyden purkaminen on muodostunut punaiseksi langaksi Gordonin taiteellisessa työskentelyssä, ja hänen teoksensa ovatkin ilkikurisia, sillä valmiit teokset hän usein rypistää, kääntää ylösalaisin tai heittää ympäriinsä.[4]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös Sonic Youth
Soololevyt
- SYR5 (2000)
- Yokokimthurston (Yoko Ono & Kim Gordon ja Thurston Moore) (2012)
- No Home Record (2019)
- At Issue (2022) (with Loren Connors)
- The Collective (2024)
Free Kitten
- Unboxed (1994)
- Nice Ass (1995)
- Sentimental Education (1997)
- Inherit (2008)
Body/Head
- Body/Head 12" (2013)
- Coming Apart (2013)
- No Waves (2016)
- The Switch (2018)
Glitterbust
- Glitterbust (2016)
Harry Crews
- Naked In Garden Hills, 1989 (+ Lydia Lunchin kanssa.)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Holly George-Warren & Patricia Romanowski: ”Sonic Youth”, The Rolling Stone Encyclopedia of Rock & Roll, s. 912. New York City: Fireside, 2005. (englanniksi)
- ↑ Kim Gordon's Memoir Girl in a Band to Be Published in February, Cover Art Revealed 8.10.2014. Pitchfork. Viitattu 1.4.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Phares, Heather: Kim Gordon Biography All music. Viitattu 16. 8. 2024.
- ↑ a b Kim Gordon Biography 303 Gallery. Viitattu 16.8.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gordon, Kim: Tyttö bändissä. (Girl in a Band, 2015.) Suomentanut Sirje Niitepőld. Helsinki: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1015-4.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kim Gordon Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
