Julius Seljamaa
Julius Friedrich Seljamaa (8. huhtikuuta (J: 27. maaliskuuta) 1883 Sindi – 17. kesäkuuta 1936 Tallinna)[1][2] oli virolainen poliitikko, toimittaja ja diplomaatti, joka toimi Viron ulkoministerinä vuosina 1933–1936. Hän oli samalla pääministerin sijaisena tammikuusta elokuuhun 1934 Konstantin Pätsin hoitaessa valtionpäämiehen eli riigivanemin tehtävää.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pärnumaalla syntynyt Seljamaa kävi opettajaseminaarin Riiassa vuosina 1899–1902. Hän työskenteli Taalissa kansakoulunopettajana 1902–1905 ja -johtajana 1905–1909 sekä Rakveressa sivistysseuran keskikoulun johtajana 1909–1914. Hän muutti vuonna 1914 Pietariin, ja opiskeli vuosina 1915–1918 oikeustiedettä Pietarin yliopistossa. Hän oli samalla Pietarissa ilmestyneen vironkielisen Pealinna Teataja -lehden päätoimittajana vuosina 1915–1917. Hänet valittiin vuonna 1917 Viron maapäiville.[3][1][2]
Seljamaa kuului keväällä 1917 perustettuun Viron tasavaltalaisten liittoon (Eesti Vabariiklaste Liit), joka saman vuoden syksyllä yhdistyi Jüri Vilmsin radikaalisosialistien kanssa Viron työpuolueeksi.[2][4][3] Seljamaa kuului työpuolueen keskuskomiteaan vuosina 1918–1922 ja toimi sen äänenkannattajan, Vaba Maa -lehden päätoimittajana vuosina 1918–1921.[2]
Seljamaa valittiin vuonna 1917 yhtenä Viron kahdeksasta edustajasta Venäjän perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen, ja hän käytti ainoana virolaisena puheenvuoron kansalliskokouksen ainoaksi jääneessä istunnossa tammikuussa 1918.[4] Viron valmistautuessa julistautumaan itsenäiseksi Seljamaa nimettiin helmikuussa 1918 Viron ulkomaanvaltuuskunnan jäseneksi ja Viron edustajaksi Neuvosto-Venäjällä.[4][1] Hän toimitti vuonna 1918 muutaman kuukauden ajan Eesti Päevalehteä Pietarissa, ja palasi joulukuussa 1918 Suomen kautta Viroon.[3][2] Seljamaa kuului Viron valtuuskuntaan vuosien 1919–1920 Tarton rauhanneuvotteluissa ja allekirjoitti rauhansopimuksen yhtenä Viron edustajista.[5][1] Hän oli työpuolueen edustajana Viron perustavassa kokouksessa vuosina 1919–1920 ja ensimmäisessä riigikogussa eli parlamentissa vuosina 1920–1922.[3][2]
Seljamaa oli Viron lähettiläänä Latviassa vuosina 1922–1928, samanaikaisesti Liettuassa vuosina 1923–1926 (vuoteen 1925 asiainhoitajana) sekä Neuvostoliitossa vuosina 1928–1933.[1][2][3] Hän oli Viron ulkoministerin apulaisena elokuusta lokakuuhun 1933 ja ulkoministerinä Konstantin Pätsin hallituksessa 21. lokakuuta 1933 alkaen.[2] Uuden perustuslain astuttua voimaan 24. tammikuuta 1934 Seljamaasta tuli samalla pääministerin sijainen pääministeri Pätsin tullessa presidentin sijaiseksi.[6] Seljamaa luopui tästä tehtävästä 28. elokuuta 1934, jolloin Päts nimitti hänen tilalleen sisäministeri Karl Einbundin.[7] Seljamaa jätti ulkoministerin tehtävän terveyssyistä 2. kesäkuuta 1936. Hänet oli jo nimitetty Viron lähettilääksi Italiaan, Itävaltaan ja Unkariin, mutta hän kuoli pari viikkoa myöhemmin maksasyöpään ehtimättä aloittaa tehtävässä.[3][2][1][4]
Seljamaa on haudattu Tallinnan Rahumäen hautausmaalle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Julius Seljamaa (viroksi) Välisministeerium (Viron ulkoministeriö). Viitattu 10.4.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j Seljamaa, Julius (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi) Eesti biograafiline andmebaas ISIK. Viitattu 10.4.2022.
- ↑ a b c d e f Ulkoministeri Seljamaa kuollut. Helsingin Sanomat 18.6.1936, s. 9. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.4.2022.
- ↑ a b c d Erkki Tuomioja: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, s. 121–122, 129–130, 139–140, 146, 261. Tammi, Helsinki 2010.
- ↑ Tartu Peace Treaty 2 February 1920 (englanniksi) Välisministeerium (Viron ulkoministeriö). Viitattu 10.4.2022.
- ↑ Viron uusi valtiosääntö astui voimaan viime yönä. Helsingin Sanomat 24.1.1934, s. 4. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.4.2022.
- ↑ Poikkeustilaa Virossa pidennetään vuodella? Helsingin Sanomat 29.8.1934, s. 5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.4.2022.
|
