Meripihkakotilo
| Meripihkakotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Succineidae |
| Suku: | Succinea |
| Laji: | putris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Succinea putris |
|
| Katso myös | |
Meripihkakotilo (Succinea putris) on ohutkuorinen kosteiden ympäristöjen maakotilo. Sen kokonaislevinneisyys ulottuu Euroopasta Länsi- ja Pohjois-Aasiaan.
Meripihkakotilo kasvaa 16–22 millimetriä pitkäksi. Se elää usein makeiden vesien rantakasvillisuudessa. Etenkin kostealla säällä meripihkakotiloita näkee ryömimässä lehdillä vesirajassa. Kuivempina kausina ne voivat oleskella jopa kelluvilla kasvinlehdillä. Meripihkakotilo elää kaksi tai kolme vuotta.
Meripihkakotilo on linnuissa loisivan Leucochloridium macrostomum -tiehytmadon väli-isäntä. Se saa kotilon tuntosarvet paisumaan huomattavasti. Silloin linnut saattavat iskeä tuntosarviin luullen niitä ilmeisesti madoiksi. Näin mato siirtyy taas linnun suolistoon.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Meripihkakotilo – Succinea putris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Åke Sandhall, Pikkueläimiä, WSOY Barcelona 1975, s.117
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Species summary for Succinea putris. AnimalBase. Universität Göttingen. (englanniksi)
- Succinea putris (Linnaeus, 1758). EOL Encyclopedia of Life.