Punaisen hämärän maa
| Punaisen hämärän maa Kokemuksia ja tutkimuksia Puna-Venäjällä |
|
|---|---|
| Red dusk and the morrow Adventures and Investigations In Red Russia |
|
 Suomennoksen 1. painoksen kansi. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Paul Dukes |
| Kieli | englanti |
| Genre | muistelmateos |
| Kustantaja | Williams and Norgate |
| Julkaistu | 1922 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | O. A. Joutsen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1923 |
| Sivumäärä | 418 s., 3. p. 182 s. |
| Sarja: 3. p. Kymmenen markan romaaneja | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Punaisen hämärän maa – kokemuksia ja tutkimuksia Puna-Venäjällä (Red dusk and the morrow – Adventures and Investigations In Red Russia) on brittiläisen vakoojan, MI6:n tiedustelu-upseerin Paul Dukesin muistelmateos vallankumouksen jälkeisen ajan Neuvosto-Venäjältä. Teos ilmestyi 1922, sen on suomentanut O. A. Joutsen ja suomennoksen julkaissut 1923 WSOY.
Suomennoksesta otettiin lisäpainos heti samana vuonna, ja kolmas lyhennettylähde? painos ilmestyi sotavuonna 1942.
Kirjan suomenkielistä nimeä käytetään toisinaan kuvaannollisesti kertomaan, että kyse on kommunistisen aatteen sokaisemasta asiasta, ja sillä viitataan paitsi alkuperäiseen Neuvosto-Venäjään, myös myöhemmin Neuvostoliittoon, kuten Koillissanomien toimittaja Petri Karjalainen jutussaan Kantalahdesta.[1] Siitä on saanut nimensä Yleisradion ohjelmasarja, joka käsittelee yhdessä osassaan muun muassa kiellettyjä kirjoja.[2] Siihen viittaa myös Marko Tikka suojeluskuntia käsittelevän kirjansa nimellä Valkoisen hämärän maa.
Kustantajan esittelyssä kirjan takakannessa sanotaan muun muassa:
»Se on kerrassan henkeä salpaava kirja. Jännittäviä kuin parhaat keksityt salapoliisitarinat ovat rohkean uhkaretkeilijän yritykset puikahtaa "kielletyn maan" rajojen yli. [– –] bolševikien urkkijat alinomaa kintereillään ja nähden milloin yhden, milloin toisen ystävänsä katoavan »Gorohovaja 2:n» (entisen ohranan, nyttemmin hirveän kuuluisan »tšekan"), pietarilaisen päämajan kaameaan kitaan, josta ei paluuta ole...
Luulisi että jo pelkkä olemassaolon ja vapauden säilyttäminen noin tiukoissa paikoissa olisi antanut miehelle tarpeeksi askaretta. Mutta eipäs mitä! Ovelasti hän harjoittaa vaarallista tiedustelijan ammattiaan, hankkii itselleen uutisurkkijoita sekä Pekkojen että Paavojen keskuudesta[.– –] Ja kaiken häpeämättömyyden huipuksi hän esiintyy hyvän aikaa »tšekan» virkailijan passilla, jonka suomalaiset rajavartiosotilaat ovat hänelle hyväntahtoisesti hankkineet, kunnes väärennys keksitään ja hän löytää turvallisen pakopaikan – puna-armeijan riveistä! Eipä syyttä ole bolševikit mokomaan peijakkaaseen pahoin kismittyneet; monesti hän on lankeamaisilliaan viritettyihin vipuihin[.– –] Tuontuostakin on kuitenkin pakko ottaa lipetti Suomen puolelle, lepäillä Helsingissä.»
Sisällys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtenä joukosta – Viisi päivää – Vihreä huivi – Verkonsilmiä – Melnikoff – Stepanovna – Suomessa – Maakylän »porvari-kapitalisti» – Hahmonmuutos – Sfinksi – Punainen armeija – »Puolue» ja kansa – Pakoni – Johtopäätelmiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Petri Karjalainen, Kantalahti on lähempänä kuin arvaisi, (Arkistoitu – Internet Archive) Koillissanomat 14.10.2016
- ↑ Jukka Lehesvirran Punaista hämärää, Yle.fi, 16.7.2009, päivitetty 22.11.2011, viitattu 31.7.2017