Lepakot ruokana
Ihmiset käyttävät lepakkoja ravintona osissa Pohjois-Amerikkaa, Aasiaa, Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa. Erityisesti hedelmälepakkoja metsästetään ruuaksi, mutta hyönteisiä syövistä lepakoista vain pientä osaa metsästetään ruuaksi.[1]
Afrikka
muokkaa55 eri lepakkolajia metsästetään ruuaksi Afrikassa, lähinnä hedelmälepakkoja.[1] Arvioidaan että Ghanassa myydään ja syödään yli 100 000 lepakkoa vuosittain.[2] Länsi- ja Keski-Afrikassa lepakkoja metsästetään ruuaksi, mutta Etelä- ja Itä-Afrikassa lepakkojen metsästys on harvinaista. Pohjois-Afrikassa lepakoita metsästetään lääkinnällisiin tarkoituksiin.[1]
Aasia
muokkaaKaikissa Kaakkois-Aasian maissa metsästetään lepakkoja Singaporea lukuun ottamatta. Bruneissa, Kambodzassa, Indonesiassa, Itä-Timorissa, Laosissa, Malesiassa, Myanmarissa, Filippiineillä, Thaimaassa ja Vietnamissa lepakoiden metsästys on laajamittaista.[1] Kaakkois-Aasian lepakkolajeista 56:tta eli 17%:ia metsästetään. Indonesiassa lepakoiden syönnillä on pitkä historia ja lepakkoja myydään yhä markkinoilla. Filippiineillä kolmannesta (24/75) lepakkolajeista metsästetään. Filippiinien lainsäädännössä on lepakoita suojaavia lakeja, mutta lakien toimeenpano on heikkoa. Lepakko-adobo on paikallisten syömä ruoka Tarlacin provinssissa[3], jossa syödään hedelmälepakoita osana paikallista ruokakulttuuria. Metsästys henkilökohtaiseen käyttöön ja paikalliseen kaupankäyntiin on yleistä. Malesiassa metsästystä koskevat lait ja niiden toimeenpano eroavat eri alueilla. Joissain Malesian kaupungeissa lepakoita pidetään luksuslihana.[4] Thaimaassa arvioitiin 7%:n kotitalouksista syövän lepakoita Phu Kheion alueella vuonna 2001.[4]
Itä-Aasiassa, tarkemmin eteläisessä Kiinassa, syödään lepakoita joskus.[1] Lepakoiden syönti on harvinaista Kiinassa.[5]
Etelä-Aasiassa metsästetään lepakoita. Bangladeshissa isoja hedelmälepakoita metsästetään ruuaksi heimojen toimesta. Intiassa ja Pakistanissa lepakoita pidetään tuhoeläiminä, joskin niitä syödään harvoin. Useammin lepakot tapetaan lääkinnällisiin tarkoituksiin. Poikkeuksena on Intianlentäväkoira, jota syövät metsässsä asuvat alkuasukkaat.[1]
Pohjois-Amerikka
muokkaaPohjois-Amerikassa syödään harvakseltaan lepakkoja osana ruokavaliota.[6]
Etelä-Amerikka
muokkaaLepakoiden syönti on melko harvinaista Etelä-Amerikassa.[1] Boliviassa lepakkoja myydään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Lepakoiden veren uskotaan auttavan epilepsian hoidossa, mutta sen toimivuudesta ei ole mitään todisteita. Lepakoiden metsästys on laitonta, mutta silti yli 3000 lepakkoa myydään kuukausittain neljässä merkittävässä Bolivian kaupungissa.[7]
Ongelmia
muokkaaLepakoiden vähäinen lisääntyminen altistaa heidät liikametsästykselle. Lepakot ovat kaikkein alttiimpia liikametsästykselle Indonesiassa, Filippiineillä, Malesiassa ja Oseanian sekä Intian valtameren saarilla.[4] Lepakoiden syöminen on yhdistetty lukuisiin neurologisiin sairauksiin.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Tammy Mildenstein, Iroro Tanshi, Paul A. Racey: Exploitation of Bats for Bushmeat and Medicine, s. 325–375. Cham: Springer International Publishing, 2016. ISBN 978-3-319-25220-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023). (englanti)
- ↑ Ebola: Is bushmeat behind the outbreak? BBC News. 19.10.2014. Viitattu 20.12.2023. (englanti)
- ↑ Nicai De Guzman: Eating Bats Is Necessary in Parts of the Philippines Esquire Philippines. 5.2.2020.. Viitattu 20.12.2023.
- ↑ a b c Simon Mickleburgh, Kerry Waylen, Paul Racey: Bats as bushmeat: a global review. Oryx, 2009-04, 43. vsk, nro 2, s. 217–234. doi:10.1017/S0030605308000938 ISSN 1365-3008 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Is bat soup a delicacy in China? We debunk a rumour on the origin of the coronavirus The Observers - France 24. 3.2.2020. Viitattu 20.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Selena Simmons-Duffin: On The Road In Florida: Hard Times, Politics And Smoked Bat NPR. 7.8.20212. Viitattu 20.12.2023.
- ↑ People are sucking bat blood in Bolivia to stop seizures National Geographic. 7.12.2018. Arkistoitu 7.12.2018. Viitattu 20.12.2023.
- ↑ Bat-Eating Linked to Neurological Illness National Geographic. 12.12.2003. Arkistoitu 12.12.2003. Viitattu 20.12.2023.