kääntyminen
Suomi
Substantiivi
kääntyminen (38)
- teonnimi verbistä kääntyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kääntyminen | kääntymiset |
| genetiivi | kääntymisen | kääntymisten kääntymisien |
| partitiivi | kääntymistä | kääntymisiä |
| akkusatiivi | kääntyminen; kääntymisen |
kääntymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kääntymisessä | kääntymisissä |
| elatiivi | kääntymisestä | kääntymisistä |
| illatiivi | kääntymiseen | kääntymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kääntymisellä | kääntymisillä |
| ablatiivi | kääntymiseltä | kääntymisiltä |
| allatiivi | kääntymiselle | kääntymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kääntymisenä (kääntymisnä) |
kääntymisinä |
| translatiivi | kääntymiseksi | kääntymisiksi |
| abessiivi | kääntymisettä | kääntymisittä |
| instruktiivi | – | kääntymisin |
| komitatiivi | – | kääntymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kääntymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kääntymis- | |
Aiheesta muualla
- kääntyminen Tieteen termipankissa