[go: nahoru, domu]

Ponkama[1] (ven. По́ньгома, Pongoma) on kylä Karjalan tasavallan Kemin piirin Kuuseman kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Vienanmereen laskevan Ponkamajoen suussa 8 kilometriä Kuuseman asemalta itään.[2] Kylässä on 57 asukasta (vuonna 2013)[3].

Ponkama
Поньгома, Pongoma
Ponkaman kylää.
Ponkaman kylää.

Ponkama

Koordinaatit: 65°20′42″N, 34°24′32″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kemin piiri
Kunta Kuusema
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2013) 57











Ponkama on vanha pomorilaiskylä[4]. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa se muodosti lähikylineen Arkangelin läänin Kemin kihlakuntaan kuuluneen volostin eli kunnan, joka käsitti Kalkalahden, Kesäjoen, Kriitinän, Ponkaman ja Ruokojärven kyläkunnat[5]. Ponkaman volosti rajoittui pohjoisessa Kieretin, lännessä Vitsataipaleen ja Paanajärven sekä etelässä Usmanan volostiin ja Kemin kaupunkiin[6]. Vuonna 1905 volostissa oli 1 758 asukasta. Ponkaman kylässä oli 40 taloa, kyytiasema, kirkko ja 305 asukasta.[5]

Ponkaman volosti liitettiin vuonna 1927 pääosin Kemin ja pieneltä osin Kemijoen piiriin[7]. Ponkamasta muodostettiin Kemin piirin kyläneuvosto, johon kuului myös Kuusema sekä joukko Muurmannin radan varrella sijainneita asutuksia. Vuonna 1933 kyläneuvostossa oli yli 1 900 asukasta, jotka olivat kansallisuudeltaan etupäässä venäläisiä. Ponkaman kylässä asukkaita oli 340.[8]

Ponkamasta on tieyhteys Kuusemaan[9]. Kylässä toiminut kalanviljelylaitos on suljettu kuljetusvaikeuksien takia[10]. Palveluihin kuuluvat kerhotalo, lääkintäasema ja kauppa[11].

Kylällä on historiallisen asutuksen status. Sen rakennusmuistomerkkeihin kuuluu joukko vanhoja aittoja ja sauna.[12]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 190. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2015).
  2. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 408. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4
  3. Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Viitattu 15.8.2015. (venäjäksi)
  4. Generalnyi plan, s. 101.
  5. a b Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 186–189. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  6. Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 828. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  7. Karjalan kirja, s. 845–846.
  8. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 17. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  9. Generalnyi plan, s. 53.
  10. Generalnyi plan, s. 39.
  11. Generalnyi plan, s. 16.
  12. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 15.8.2015. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

muokkaa